Hermoston kehittyminen, primitiivirefleksit ja haasteet

Hermostomme ja sen refleksit alkavat kehittyä kohtuaikana. Näitä refleksejä kutsutaan nimellä primitiivirefleksit.
Kohdussa vauva alkaa kehittämään ja tuottamaan erilaisia liikkeitä refleksien avulla, joilla hän valmistelee kehon eri toimintoja syntymää ja sen jälkeistä elämää varten.
Primitiivirefleksien avulla saavutamme erilaisia kehitysvaiheita kuten, raajojen liikuttaminen, ryömiminen, nauraminen,
kasvojen liikkeet, aistit, konttaaminen, kävely, jne...       
Miten luetut tai kuullut asiat tallentuvat muistiimme ja miten asioita ymmärrämme.

Normaalisti primitiivirefleksirefleksien tulisi sammua eli integroitua, kun olemme saavuttaneet tietyn kehitysvaiheen.
Aina integroitumista ei tapahdu, jolloin refleksistä jää jäänteitä. Refleksijäänteet voivat aiheuttaa meille erilaisia
haasteita lapsuudessa, nuoruudessa ja vielä aikuisuudessakin.

Arviolta noin. 70-80%:lla ihmisistä on näitä refleksijäänteitä jäljellä. Ne aiheuttavat hermostojärjestelmäämme turhia liikemalleja ja ylivirittyneisyyttä sekä tiedostettuja sekä tiedostamattomia kehon ja mielen epätasapainotiloja.

Sensoriseen järjestelmään voi aiheutua refleksijäänteistä esimerkiksi seuraavanlainen haaste.
💫 Afferentiaalisen järjestelmän kautta kulkeutuu informaatio keskushermostoon.
💫 Keskushermosto käsittelee tiedon ja lähettää sen eteenpäin toimintaa varten. Ylivirittyneen hermoston vuoksi tieto käsitellään ja lähetetään eteenpäin vääristyneenä ja jopa täydellä voimakkuudella.
💫 Vääristynyt käsky aiheuttaa keholle ja mielelle hätätilan, jolloin keskushermostolta saapunut käsky suoritetaan täysin          ylimitoitettuna. Tämä aiheuttaa ketjureaktion, joka pahimmillaan saa aikaiseksi taistele/pakene -tilan, joka aktivoi sympaattisen hermoston täyteen toimintaan, vaikka se ei olisi millään tavalla tarpeellista.

Lievemmässä muodossa käsky ei lähde niin suurella voimakkuudella, mutta tämäkin voi aiheuttaa keholle turhia liikemalleja esimerkiksi lihaksistossa ja ruoansulatuskanavassa.
Toisin sanoen, kehon ja mielen toiminnat voivat olla vääristyneet primitiivirefleksien jäänteiden aiheuttaman hermoston ylivirittyneisyyden vuoksi.

Nämä toistuvat liikemallit eivät toteudu ainoastaan silloin, kun olemme tekemässä jotain myös silloin, kun olemme lepotilassa.
Hyvin yleisiä merkkejä ovat jatkuva kova stressi, levottomuus istuessa, erilaiset univaikeudet sekä säpsähtelyt levon ja nukkumisen aikana.

Vaikka primitiivirefleksit olisivat integroituneet vauvaiässä, ne voivat aktivoitua uudestaan lapsuudessa ja vielä aikuisuudessakin jonkin fyysisen tai psyykkisen trauman jälkeen.

Aktivoitumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi:
💫 Henkiset traumat
💫 Onnettomuudet
💫 Pitkittyneet stressitilat
💫 Läheisten menetykset
💫 Suuret elämänmuutokset esim. erotilanteet
💫 Asiat, jotka tuntuvat liian raskailta käsitellä tapahtumahetkellä

Neljä yleisintä refleksiä ja niiden aiheuttamia haasteita.

MORO
Arkuus, hyökkäävyys, säikähtely, erilaiset pelot ja pelkotilat, liiallinen herkkyys, alisuorittaminen, hyperventilaatioherkkyys, kuulemisen- ja ymmärtämisen vaikeus, jatkuva "häiritsevä" kyseleminen, huono itsetunto, ystävyyssuhteiden vaikeus, väsyy helposti, huono keskittymiskyky ja motivaatiotaso.

BABINSKI
Vahvistaa muiden refleksien vaikutuksia hermoston toiminnassa, aiheuttaa toistuvia tai jatkuvia lihaskireyksiä, tasapaino-ongelmat, ajan- ja kehon rytmin ongelmat (esim. aikataulujen laatiminen ja toteutus), motoriset häiriöt.

OCCULAR
Vaikuttaa näkökeskuksen toimintaan, näkö- ja kuulokeskuksen toiminnot menevät sekaisin, eli ns. kuuntelee silmillä, äänet häiritsevät keskittymistä, kuulemisen haasteet, rasittaa hermostoa, motoriset häiriöt, visuaalisen hahmottamisen vaikeus, kuulon ongelmat, ajan- ja kehon rytmin ongelmat.

TLR
Tasapaino-ongelmat, jäykkä tai veltto lihashallinta, motoriset häiriöt, visuaalisen hahmottamisen vaikeus, kuulon ongelmat, ajan- ja kehon rytmin ongelmat.

Hermosto lyhyesti

Autonominen hermosto
Säätelee automaattisesti, tahdosta riippumatta kehomme eri toimintoja.
Sydämen syke, verenpaine, hengitys, ruoansulatus, lämmönsäätely, jne...

Autonominen hermosto jaetaan kahteen osaan.

Sympaattinen hermosto.
Mahdollistaa kehon aktiivisen toiminnan pitämällä kehon valmiustilassa. Nopeuttaa tähän tarvittavia kehon toimintoja sekä nostaa sykettä ja verenpainetta. Se aktivoituu aina, kun alamme tekemään jotain tai olemme varuillamme ja valmiitatoimintaan.

Parasympaattinen hermosto.
Rauhoittaa ja palauttaa kehon perustilaan sympaattisen hermoston aktivaation jälkeen.

Sensorinen hermosto
Refleksinen hermostojärjestelmä, joka toimii itsenäisesti hermoston sisällä, mutta vaikuttaa vahvasti sympaattisen hermoston aktivoitumiseen.
Sensorinen hermosto mahdollistaa kehon liikkeet ja ajattelun sekä sen, miten erilaista tietoa käsitellään keskushermostossamme, miten ja mihin tieto tallennetaan ja jaetaan sieltä eteenpäin.
Tässä järjestelmässä liikkuu jatkuvasti valtava määrä tietoa. Keskushermosto vastaanottaa aistiemme avulla tietoa kehon sisältä ja sen ulkopuolelta 3 000 000 000 kbit/s ja tästä määrästä vain 50 kbit/s saavuttaa tietoisen tajunnamme. 
Sensomotorisissa reflekseissä hermoimpulssin nopeus on jopa 119m/s. Tämä on riittävä nopeus siihen, että meille ei pääse syntymään esimerkiksi erilaisia vammoja.

Sensorinen hermosto jaetaan kolmeen osaan:
Afferentiaalinen järjestelmä (sensorinen osa).
Kuljettaa aistijärjestelmän kautta kerätyt tiedot kehon sisäisistä sekä ulkopuolisista olosuhteista ja tapahtumista selkäydintä pitkin aivoihin.
Keskushermosto (integraatio)
Keskushermosto käsittelee saapuneet tiedot eli informaatiot. Käsittely tapahtuu arvioimalla, vertaamalla, hylkäämällä, varastoimalla tiedot muistiin, päätöksenteolla ja käynnistämällä tämän jälkeen tarvittavat kehon ja mielen toiminnat. 
Efferentiaalinen järjestelmä (motorinen eli toiminnallinen osa)
Käsitellyt tiedot kulkevat selkäydintä pitkin kohti ääreishermostoa ja lihaksia.
Toteuttaa keskushermostolta saadut käskyt ja kohdistaa ne tarvittaviin kehon osiin toimintaa varten.

Instassa @kehonhenki
Pistä siis tili seurantaan.